Vuokrasin heinäkuussa 2015 käyttööni 3,6-litraisella,
292-hevosvoimaisella moottorilla varustetun mustan Dodge Chargerin Miamin
lentoasemalta ja ajoin sillä kolme päivää, palauttaen sen lopulta Orlandoon (varsinaisen matkakertomukseni voit lukea täältä).
Vuokrasin auton Economy Car Rentalsin kautta ja
vuokrayhtiönä toimi Alamo.
Ajoni Chargerilla tapahtui melko lailla tasan taajama-ajon
ja maantieajon välillä. Maileja kertyi n. 400 (= n. 650 km) ja bensaa kului n.
14 gallonaa (= n. 53 litraa). Menovettä kului siis hieman runsaat 8 l/100 km,
mikä on mielestäni yllättävän vähän, kun ottaa huomioon auton koon (pituus 5,09
cm, leveys 1,89 cm, paino n. 2.000 kg) sekä moottorin koon ja tehon.
 |
| Dodge Charger |
Autoon istuessani alkuun tuntui, että ikkunat ovat varsin
pienet eikä näkyvyys ulos ole kaikkein parhaimpia. Säädettyäni istuimeni sekä
ratin ja peilit kohdilleen, olin kuitenkin hieman hämmästynyt siitä, kuinka
hyvin kuljettajan paikalta itse asiassa näki ulos.
Chargerin tavaratila ei ole kaikkein kookkaimpia eikä sen
muoto kaikkein tilatehokkain. Yhden miehen matkatavarat (yksi iso ja yksi pieni
matkalaukku sekä laptop-salkku) mahtuivat kuitenkin sisään ilman sen
ihmeellisempää sijoittelua.
 |
| Dodge Charger takaa |
Chargerilla ajaminen osoittautui heti ensi metreistä lähtien
yllättävän helpoksi. Kaasupolkimen vaste oli luonteva ihan hiljaiseen ajoonkin
ja tarvittaessa polkimen pohjaan polkaisu tuotti varsin mukavan ja hallitun
kiihtyvyyden.
Itse asiassa autoa ei voi kutsua mitenkään räjähtäväksi vaan
pikemminkin maltilliseksi. Silti, niin haluttaessa, auton sai liikkeelle varsin
ripeästi ja esimerkiksi risteyksistä liikenteen sekaan survaisu sujui erittäin
näppärästi.
Maantieajossa Charger osoittautui varsin mukavaksi
matka-autoksi. Auto oli huomiota herättävän hiljainen ja se kulki tasaisesti ja
tanakasti. Terävät saumat kyllä kuuluivat ja tuntuivat, mutta eivät millään
tapaa häiritsevästi. Vaikka ohjausta ei voikaan kehua erityisen tunnokkaaksi,
auto kulki suoraan ilman turhaa holhoamista.
Kahdeksanpykäläinen automaattivaihteisto hoiti tehtävänsä
pääasiassa pehmeästi ja huomaamattomasti. Vain joissain kiihdytystilanteissa
vaihtaminen ylöspäin tuntui viipyvän turhan pitkään, vaikka kaasua oli jo
höllennetty. Lisäksi aivan alussa hidastuksen viime metreillä vaihteisto nyki
pari kertaa oudosti. Tämä piirre kuitenkin katosi pian (tai sitten siihen
tottui niin, että siihen ei enää kiinnittänyt huomiota).
 |
| Dodge Chargerin 3,6 l moottori |
Taajama-ajossa auto oli kevyt pyöritellä, mutta pysäköidessä
auton kulmien ja koon hahmottaminen oli melko hankalaa. Pysäköinti kannattikin
suorittaa peruuttamalla, sillä pysäköintitutkan avulla peräpään etäisyydet oli
melko helppoa hahmottaa. Tosin sivupeilien näyttämä alue oli erityisesti
alaspäin aivan liian rajallinen.
Kuljettajan paikalla viihtyi kaikin puolin ihan hyvin.
Istuin ei ollut paras kokemistani, mutta silti siinä jaksoi istua pitempiäkin
aikoja ilman takapuolen tai jalkojen puutumista. Hallintalaitteet olivat hyvin
käsillä, joskaan kosketusnäytön käyttöliittymä ei ollut kaikkein selkeimpiä.
Kaiken kaikkiaan Dodge Charger oli varsin positiivinen
kokemus, joka muutti käsitystäni amerikkalaisista autoista myönteisempään
suuntaan. Ei Charger toki pärjää ajettavuudessa eurooppalaisille
premium-autoille, mutta siinä yhdistyy tietynlainen mukavuus ja helppous tehoon
ja tanakkuuteen. Ei siis lainkaan huono valinta, mikäli aiot ajella muutaman
päivän USA:ssa vuokra-autolla. Edellyttäen, että et tarvitse kovin suurta
kuljetuskapasiteettia.
