Koeajossa Vauxhall/Opel Astra GTC SRi

Tällä kertaa koeajoni tapahtui Englannissa, jossa vasemmanpuoleinen liikenne – ja oikeanpuoleinen kuljettajan paikka – aiheuttivat oman lisänsä koeajokokemukseen.

Vuokrasin auton Heathrow lentokentän Europcarista vuorokaudeksi 19.-20.5.2016. Paperityöt hoidettuani pääsin valitsemaan n. kymmenen auton valikoimasta mielenkiintoisimman vaihtoehdon. Koska mukana ei ollut muita kuin minä, enkä siis kaivannut tilaa muille matkustajille, valintani kohdistui kolmioviseen coupé-Astraan, jossa maileja oli matkamittarissa vajaat 8 000. Melko lailla uuden karhea auto siis.

Sopiva ajoasento löytyi riittävien säätöjen ansiosta melko helposti ja matkaan päästiin melko nopeasti. Vaihteiden siirtely vasemmalla kädellä vaati jälleen kerran aluksi hieman keskittymistä, mutta Astran selkeä ja hyvin paikalleen loksahteleva vaihteisto helpotti totuttelua.

Heti alkuun huomio kiinnittyi mukavasti jo alakierroksilta lähtien vääntävään moottoriin (1,4 l turbo, 103 Kw, 200 Nm). Liikkeellelähdöt ja liikenteen mukana kiihdyttelyt sujuivat todella vaivattomasti. Vaikka varsinaisesta raketista ei voida puhuakaan, niin moottorin käytännön ominaisuudet yhdessä hyvin toimivan vaihteiston kanssa tekivät Astrasta varsin miellyttävän kaupunkiauton. Ainoana varsinaisena miinuksen voitaisiin tässä yhteydessä kirjata ainoastaan yllättävän suurelta tuntunut kääntösäde, joka tuotti muutaman kerran ikäviä yllätyksiä parkkipaikoilla.

Seuraavana päivänä oli sitten ohjelmassa ajelua Englannin moottoriteillä ja maaseudulla.

Moottoritie ei osoittautunut Astran parhaaksi ympäristöksi. Kaupungissa hyvin toiminut ohjaus tuntui moottoritiellä hieman tahmealta keskialueen suhteen, aiheuttaen ajoittaista vaeltelua. Ajan myötä ominaisuuteen kuitenkin tottui jossain määrin, mutta hyväksi sitä ei missään kohtaa kuitenkaan ehtinyt mieltämään.

Vaikka ohjauksen kanssa vielä tulikin toimeen, renkaista kantautuva suorastaan infernaalinen melu sen sijaan laittoi kärsivällisyyden koetukselle. Vaikka Englannin moottoritiet ovatkin hyväkuntoisia, ne ovat paljolti pinnaltaan kuitenkin melko karkeita, mikä kuului heti todella kovana rengasmeluna. Erityisesti osuudet, joissa moottoritien pinnassa oli runsaasti poikittaisia saumoja, meteli oli suorastaan hermoja raastavaa. Osasyynä tähän saattoi hyvinkin olla renkaat, jotka olivat kokoa 235/50 R 18 V. Melko leveät ja matalaprofiiliset siis.

Moottoritieltä maaseudun mutkateille siirtyminen puolestaan toi Astran parhaat puolet esiin. Mutkateillä moottorin ja vaihteiston yhteispeli pääsivät taas oikeuksiinsa eikä ohjauksen keskialueen tahmaisuuskaan enää häirinnyt ollenkaan, vaan ajaminen oli suorastaan nautinnollista.

Astran hallintalaitteisiin kotiutui suhteellisen nopeasti ja monitioimiohjauspyöran namiskatkin tulivat tutuiksi. Muutenkin ratti istui varsin hyvin käteen ja istuinkin tuki vartaloa ja takamusta sopivasti.

Kuljettajan osalta tilat olivat riittävät ja ergonomiakin kunnossa. Takana tilaa ei sitten enää ollutkaan aivan samaan malliin. Mikäli 188-senttinen kuljettaja on säätänyt istuimensa itselleen sopivaksi hänen taakseen ei enää toinen samanmittainen mielellään mennyt. Pääntila vielä riitti, mutta polville ei enää tilaa kunnolla riittänyt. Tavaratilakaan ei suuren suuri ollut, mutta kahden henkilön matkatavarat kyytiin saa varmaan ihan mukavasti.

Kaiken kaikkiaan Astra GTC:stä jäi hieman kaksijakoinen kuva: Kaupungissa ja mutkateillä sillä ajaa oikein mielellään, mutta moottoritiellä ohjaus sekä erityisesti rengasmelu pudottavat pisteitä.