Koeajossa Vauxhall/Opel Astra GTC SRi

Tällä kertaa koeajoni tapahtui Englannissa, jossa vasemmanpuoleinen liikenne – ja oikeanpuoleinen kuljettajan paikka – aiheuttivat oman lisänsä koeajokokemukseen.

Vuokrasin auton Heathrow lentokentän Europcarista vuorokaudeksi 19.-20.5.2016. Paperityöt hoidettuani pääsin valitsemaan n. kymmenen auton valikoimasta mielenkiintoisimman vaihtoehdon. Koska mukana ei ollut muita kuin minä, enkä siis kaivannut tilaa muille matkustajille, valintani kohdistui kolmioviseen coupé-Astraan, jossa maileja oli matkamittarissa vajaat 8 000. Melko lailla uuden karhea auto siis.

Sopiva ajoasento löytyi riittävien säätöjen ansiosta melko helposti ja matkaan päästiin melko nopeasti. Vaihteiden siirtely vasemmalla kädellä vaati jälleen kerran aluksi hieman keskittymistä, mutta Astran selkeä ja hyvin paikalleen loksahteleva vaihteisto helpotti totuttelua.

Heti alkuun huomio kiinnittyi mukavasti jo alakierroksilta lähtien vääntävään moottoriin (1,4 l turbo, 103 Kw, 200 Nm). Liikkeellelähdöt ja liikenteen mukana kiihdyttelyt sujuivat todella vaivattomasti. Vaikka varsinaisesta raketista ei voida puhuakaan, niin moottorin käytännön ominaisuudet yhdessä hyvin toimivan vaihteiston kanssa tekivät Astrasta varsin miellyttävän kaupunkiauton. Ainoana varsinaisena miinuksen voitaisiin tässä yhteydessä kirjata ainoastaan yllättävän suurelta tuntunut kääntösäde, joka tuotti muutaman kerran ikäviä yllätyksiä parkkipaikoilla.

Seuraavana päivänä oli sitten ohjelmassa ajelua Englannin moottoriteillä ja maaseudulla.

Moottoritie ei osoittautunut Astran parhaaksi ympäristöksi. Kaupungissa hyvin toiminut ohjaus tuntui moottoritiellä hieman tahmealta keskialueen suhteen, aiheuttaen ajoittaista vaeltelua. Ajan myötä ominaisuuteen kuitenkin tottui jossain määrin, mutta hyväksi sitä ei missään kohtaa kuitenkaan ehtinyt mieltämään.

Vaikka ohjauksen kanssa vielä tulikin toimeen, renkaista kantautuva suorastaan infernaalinen melu sen sijaan laittoi kärsivällisyyden koetukselle. Vaikka Englannin moottoritiet ovatkin hyväkuntoisia, ne ovat paljolti pinnaltaan kuitenkin melko karkeita, mikä kuului heti todella kovana rengasmeluna. Erityisesti osuudet, joissa moottoritien pinnassa oli runsaasti poikittaisia saumoja, meteli oli suorastaan hermoja raastavaa. Osasyynä tähän saattoi hyvinkin olla renkaat, jotka olivat kokoa 235/50 R 18 V. Melko leveät ja matalaprofiiliset siis.

Moottoritieltä maaseudun mutkateille siirtyminen puolestaan toi Astran parhaat puolet esiin. Mutkateillä moottorin ja vaihteiston yhteispeli pääsivät taas oikeuksiinsa eikä ohjauksen keskialueen tahmaisuuskaan enää häirinnyt ollenkaan, vaan ajaminen oli suorastaan nautinnollista.

Astran hallintalaitteisiin kotiutui suhteellisen nopeasti ja monitioimiohjauspyöran namiskatkin tulivat tutuiksi. Muutenkin ratti istui varsin hyvin käteen ja istuinkin tuki vartaloa ja takamusta sopivasti.

Kuljettajan osalta tilat olivat riittävät ja ergonomiakin kunnossa. Takana tilaa ei sitten enää ollutkaan aivan samaan malliin. Mikäli 188-senttinen kuljettaja on säätänyt istuimensa itselleen sopivaksi hänen taakseen ei enää toinen samanmittainen mielellään mennyt. Pääntila vielä riitti, mutta polville ei enää tilaa kunnolla riittänyt. Tavaratilakaan ei suuren suuri ollut, mutta kahden henkilön matkatavarat kyytiin saa varmaan ihan mukavasti.

Kaiken kaikkiaan Astra GTC:stä jäi hieman kaksijakoinen kuva: Kaupungissa ja mutkateillä sillä ajaa oikein mielellään, mutta moottoritiellä ohjaus sekä erityisesti rengasmelu pudottavat pisteitä.

Koeajossa VW Golf 1,2 TSI BlueMotion

Vuokrasin VW Golf 1,2 TSI BlueMotionin Geneven lentoasemalta viikoksi Economy Car Rentalsin kautta 23.8.2015. Varattuna oli itse asiassa VW Polo-kokoluokan auto. Niinpä yllätys oli melko iloinen, kun City Rent –vuokraamon edustaja toikin paikalle 1,2-litraisella BlueMotion –moottorilla ja DSG-vaihteistolla varustetun VW Golfin!

VW Golf 1,2 TSI BlueMotion edestä

 

VW Golf 1,2 TSI BlueMotion takaa

Papereiden allekirjoitus sujui joutuisasti ja pääsimme pian matkaan kohti Ranskan Alppeja.

Ajoasennon löysin Golfissa nopeasti erinomaiseksi. Sekä istuimen että ratin säätövarat olivat riittävät 188-senttiselle keholleni ja hallintalaitteetkin olivat koko ajan mukavasti käsillä. Erityismaininta kuuluu lisäksi aivan erinomaiselle nahkaratille, joka sopi käteen kuin hansikas ja jossa pito oli koko matkan ajan hyvä ja tuntuma miellyttävä.

VW Golf 1,2 TSI BlueMotionin kojelauta

Kaupunkiajossa DSG-vaihteisto ei ehkä ole aivan yhtä miellyttävä kuin perinteinen momentinmuunnin-automaattivaihteisto, sillä kaikkein pienimmillä nopeuksilla ryömintätoiminto ei ollut kaikkein luontevinta. Kun tähän lisäsi vielä automaattisen sähköisen käsijarrun päällekytkeytymisen pysähdystilanteissa, kaasun painalluksen kanssa varsinkin pysäköintitilanteissa sai olla tarkkana.

Muuten vaihteisto toimi kyllä nopeasti ja sopi varsin hyvin yhteen moottorin hämmästyttävän pirteiden ominaisuuksien kanssa. Silloin tällöin erityisesti vuoristoteiden serpentiiniteillä ohjelma haki jonkin aikaa sopivinta vaihdetta, mutta muuten tykkäsin kyllä kovasti vaihteiston toiminnasta. Kaiken kaikkiaan Golfin ajettavuutta ei voi kuin kehua. Sillä ajoi mielikseen niin kaupungissa, moottoritiellä kuin kapeilla ja mutkaisilla vuoristoteilläkin.

1,2-litrainen TSI BlueMotion –moottori oli ilmeisesti 105-heppainen ja vääntöä siitä löytyi 175 Nm. Paperilla nuo eivät kuulosta kovin hurjilta luvuilta, mutta käytännössä menohaluja riitti aivan riittämiin. Itse asiassa auton suorituskyky oli hämmästyttävän hyvä.

VW Golf 1,2 TSI BlueMotionin moottori

Ajokilometrejä tuli viikon aikana kaikkiaan n. 1500 ja bensaa tankkasin n. 97 litraa. Tämä antaisi keskikulutukseksi n. 6,45 l/100 km. Tämä ei kuitenkaan ole kovinkaan tarkka arvio, sillä saadessani auton käyttööni tankki oli vajaa puolillaan ja kun palautin sen tankissa taisi olla hieman enemmän bensaa kuin saadessani sen käyttööni. Todennäköisesti siis todellinen kulutuslukema on hieman pienempi kuin laskemani. Joka tapauksessa, n. 6 l/100 km ei mielestäni ole paha lukema, kun ottaa huomioon, että ajo tapahtui kaikkein kuluttavimmissa olosuhteissa: kaupungissa, vuoristoteillä ja moottoritiellä.

Kuten aiemmin tuli jo mainittua, edessä tilat olivat siis oikein mainiot 188-senttiselle miehelle. Takapenkilläkin tilaa oli enemmän kuin esim. 20 cm pidemmässä Hyundai Elantrassa. Tavaratila ei luonnollisestikaan ole tämän kokoluokan autossa ruhtinaallinen, mutta kolmen hengen matkatavarat saatiin kyytiin ilman sen ihmeellisempiä kommervenkkejä.

VW Golf 1,2 TSI BlueMotionin tavaratila

Varusteista kehuttakoon myös aivan loistavasti toiminutta etäisyyden tunnistavaa vakionopeudensäädintä. Tuo värkki on kyllä ehdottomasti loistava keksintö. Moottoritiellä auto hiljensi vauhtiaan automaattisesti, mikäli edessä samalla kaistalla oleva auto ajoi hitaammin kuin oma asetettu nopeus. Lisäksi järjestelmä myös jarrutti, mikäli – ranskalaiseen tapaan – oikealta puikahti yllättäen auto eteeni vasemmalle kaistalle pieneen tilaan. Aivan erinomainen varuste siis.

Lisäksi auton automaatti-ilmastointi ansaitsee kehut. Se piti sisätilojen lämpötilan tasaisena niin Alppien 11 asteen yölämpötiloissa kuin Ranskan Rivieran 37,5 asteen helteissäkin.

Automaattista pysäköintiavustinta en tällä kertaa päässyt kokeilemaan.

Pikkuvikoja

Heti parkkihallista ulos ajettuani huomioni kiinnittyi rengaspaineiden varoitusvaloon. Hieman myöhemmin suoritettu rengaspaineiden tarkistus kertoi, että vasemman takapyörän rengaspaine oli alle yhden, kun se muissa renkaissa oli 2,2. Nostin kaikkien renkaiden paineen 2,4:ään ja päätin tarkkailla tilannetta. Rengaspaineen varoitusvalo ei kuitenkaan sammunut.

Parin päivän päästä tein uuden tarkistuksen vasemmalle takarenkaalle. Tällä kertaa paine oli n. 2, eli pientä vuotoa oli tapahtunut, joskaan ei mitään kovin hälyttävää. Nostin paineen taas 2,4:ään ja sillä mentiin loppuun saakka. Varoitusvalo paloi siis koko matkan ajan ja huomautin asiasta vuokrauksen päätteeksi vuokraajalle.

Toinen harmillinen seikka tuli esiin parin päivän ajon jälkeen. Auton bensansäästöohjelmaan kuuluu moottorin sammutus auton aina pysähtyessä esim. liikennevaloihin. Moottorin uudelleenkäynnistys ei ollut alun perinkään toimintona aivan kaikkein ripeimpiä, mutta parin päivän jälkeen alkoi esiintyä vielä merkittävästi ikävämpi piirre: moottori ei käynnistynytkään heti kaasua painettaessa. Usein se lähti käyntiin vasta toisella tai kolmannella yrityksellä, mutta pikku hiljaa yhä enenevässä määrin jouduin siirtämään vaihteenvalitsimen P-asentoon ja käynnistään auton uudelleen virta-avaimesta. Tämä aiheutti luonnollisesti, Ranskassa kun oltiin, muutamia torven törähdyksiä takana olevista autoista. Tästäkin asiasta huomautin auton palautuksen yhteydessä vuokranantajalle.

Vaikka yllä mainitut viat toivatkin ikävän särön muuten niin miellyttävään ajokokemukseen, kokonaiskuva VW Golf 1,2 TSI BlueMotionista oli varsin positiivinen. Auto oli erinomainen ajaa ja siitä löytyi yllättäen pirteän positiivista luonnetta. Ehdottomasti harkinnanarvoinen auto, mikäli etsii autoa tästä kokoluokasta!

Koeajossa Hyundai Elantra

Vuokrasin Hyundai Elantran Economy Car Rentalsin välittämänä Alamo-autovuokraamosta Orlandosta Sheraton Four Pointsin toimipisteestä International Drive:lla 19.7.2015. Lentoaseman vuokrauspisteisiin verrattuna tämän vuokrauspisteen miinuspuolena on se, että siellä ei juuri pääse valitsemaan autoa. Sen sijaan auto vain annetaan vuokraajalle sen mukaisesti minkälaisen auton hän on varannut.

Hyundai Elantra edestä

Ajoin Elantralla Florida Turnipike:a pitkin Fort Lauderdale:n kautta Miamin kansainväliselle lentoasemalle. Kilometrejä kertyi kaikkiaan n. 435, joista valtaosa moottoriteitä pitkin – tosin taajama-ajoakin kertyi ihan riittävästi (varsinaisen matkakertomukseni voit lukea täältä).

Hyundai Elantra takaa

Moottorina oli käsitykseni mukaan 1,8-litrainen, 145-hevosvoimainen moottori ja vaihteistona 6-vaihteinen automaatti. Pidin lähes koko matkan ajan ”Active ECO System” –asetusta päällä, ajatuksena mahdollisimman pieni kulutus. Bensaa kului koko matkan aikana n. 32 litraa, joten kulutukseksi muodostui n. 7,4 litraa, mikä lienee ihan kohtuullinen kulutus perinteiselle automaatille. Tosin nyt täytyy muistaa, että mittausmenetelmät eivät todellakaan olleet tarkkoja vaan pikemminkin kyseessä on arvio.

Hyundai Elantran moottori

Auton suorituskyky oli kohtuullinen. Mistään raketista ei tietenkään ole kysymys, mutta muun liikenteen mukana pärjäsi ilman suurempia murheita. Vaihteetkin vaihtuivat suhteellisen pehmeästi, joskin kyllä havaittavasti.

Elantran rattiin kotiutui siinä mielessä helposti, että hallintalaitteet olivat helposti hahmotettavissa eikä niiden käytön suhteen esiintynyt mainittavia ihmeellisyyksiä. Sen sijaan ajoasentoa en 188-senttisenä saanut itselleni oikein kohdalleen. Ratista puuttui etäisyyden säätö ja niinpä se jäi liian kauas sen jälkeen kun istuimen oli säätänyt sopivalle etäisyydelle polkimiin nähden. Muuten istuinmukavuus oli ihan kohtuullinen.

Ajossa Elantra tuntui ihan ok:lta. Mitään suurta ajonautintoa auto ei tarjonnut, mutta ajoasentoa lukuun ottamatta mikään ei myöskään suuresti häirinnyt. Alusta toimi suhteellisen jämäkästi, joskin terävät kuopat ja saumat hieman tuntuivat ja kuuluivat. Ohjaus tuntui melko epämääräiseltä: keskialue oli melko tunnoton eikä tiestä välittynyt muutenkaan tietoa rattiin. Ohjauksen kanssa tuli kyllä toimeen, mutta jotain siitä ehdottomasti puuttui.

Vaikka kojelaudan muotoilut olivatkin kohtuullisen modernit, laatuvaikutelma ei kaikessa muovisuudessaan ollut mitenkään sykähdyttävä. Lisäksi keskikonsolin säätimet eivät olleet aivan optimaalisesti sijoiteltuja vaan niihin joutui hieman kurottelemaan.

Hyundai Elantran kojelauta

Takana oli melko ahdasta. Kun olin säätänyt kuljettajan istuimen itselleni sopivaksi, ei takanani olisi samanmittainen mies enää viihtynyt. Jalat nyt vielä sai jotenkuten mahtumaan, mutta pääntila oli auttamatta liian matala. Istuma-asennosta muodostui varsin epämiellyttävä. Kun ottaa huomion auton koon (pituus 4,55 m, akseliväli 2,70 m, korkeus 1,43 m), tilaa pitäisi olla kyllä enemmän.

Tavaratilaan mahtui mukavasti yksi iso matkalaukku, yksi pienempi matkalaukku sekä tietokonesalkku. Jotain muutakin olisi ruumaan vielä mahtunut, mutta koko perheen matkatavaroille olisi jo tullut ahdasta. Toisaalta eipä takapenkillekään kovin isoa perhettä mielellään ahtaisi.

Hyundai Elantran tavaratila

Kaiken kaikkiaan Hyundai Elantra oli kokemuksena ihan ok. Ohjauksen epämääräisyys, istuma-asennon puutteet sekä tilat ylipäätään ovat kuitenkin tekijöitä, joissa monet kilpailijat ovat onnistuneet huomattavasti paremmin. Niinpä mikäli olisin auton ostoaikeissa, en todennäköisesti suuntaisi askeleitani Hyundai Elantran kauppiaan suuntaan.

Koeajossa Dodge Charger

Vuokrasin heinäkuussa 2015 käyttööni 3,6-litraisella, 292-hevosvoimaisella moottorilla varustetun mustan Dodge Chargerin Miamin lentoasemalta ja ajoin sillä kolme päivää, palauttaen sen lopulta Orlandoon (varsinaisen matkakertomukseni voit lukea täältä).

Vuokrasin auton Economy Car Rentalsin kautta ja vuokrayhtiönä toimi Alamo.

Ajoni Chargerilla tapahtui melko lailla tasan taajama-ajon ja maantieajon välillä. Maileja kertyi n. 400 (= n. 650 km) ja bensaa kului n. 14 gallonaa (= n. 53 litraa). Menovettä kului siis hieman runsaat 8 l/100 km, mikä on mielestäni yllättävän vähän, kun ottaa huomioon auton koon (pituus 5,09 cm, leveys 1,89 cm, paino n. 2.000 kg) sekä moottorin koon ja tehon.

Dodge Charger

Autoon istuessani alkuun tuntui, että ikkunat ovat varsin pienet eikä näkyvyys ulos ole kaikkein parhaimpia. Säädettyäni istuimeni sekä ratin ja peilit kohdilleen, olin kuitenkin hieman hämmästynyt siitä, kuinka hyvin kuljettajan paikalta itse asiassa näki ulos.

Chargerin tavaratila ei ole kaikkein kookkaimpia eikä sen muoto kaikkein tilatehokkain. Yhden miehen matkatavarat (yksi iso ja yksi pieni matkalaukku sekä laptop-salkku) mahtuivat kuitenkin sisään ilman sen ihmeellisempää sijoittelua.

Dodge Charger takaa

Chargerilla ajaminen osoittautui heti ensi metreistä lähtien yllättävän helpoksi. Kaasupolkimen vaste oli luonteva ihan hiljaiseen ajoonkin ja tarvittaessa polkimen pohjaan polkaisu tuotti varsin mukavan ja hallitun kiihtyvyyden.

Itse asiassa autoa ei voi kutsua mitenkään räjähtäväksi vaan pikemminkin maltilliseksi. Silti, niin haluttaessa, auton sai liikkeelle varsin ripeästi ja esimerkiksi risteyksistä liikenteen sekaan survaisu sujui erittäin näppärästi.

Maantieajossa Charger osoittautui varsin mukavaksi matka-autoksi. Auto oli huomiota herättävän hiljainen ja se kulki tasaisesti ja tanakasti. Terävät saumat kyllä kuuluivat ja tuntuivat, mutta eivät millään tapaa häiritsevästi. Vaikka ohjausta ei voikaan kehua erityisen tunnokkaaksi, auto kulki suoraan ilman turhaa holhoamista.

Kahdeksanpykäläinen automaattivaihteisto hoiti tehtävänsä pääasiassa pehmeästi ja huomaamattomasti. Vain joissain kiihdytystilanteissa vaihtaminen ylöspäin tuntui viipyvän turhan pitkään, vaikka kaasua oli jo höllennetty. Lisäksi aivan alussa hidastuksen viime metreillä vaihteisto nyki pari kertaa oudosti. Tämä piirre kuitenkin katosi pian (tai sitten siihen tottui niin, että siihen ei enää kiinnittänyt huomiota).

Dodge Chargerin 3,6 l moottori

Taajama-ajossa auto oli kevyt pyöritellä, mutta pysäköidessä auton kulmien ja koon hahmottaminen oli melko hankalaa. Pysäköinti kannattikin suorittaa peruuttamalla, sillä pysäköintitutkan avulla peräpään etäisyydet oli melko helppoa hahmottaa. Tosin sivupeilien näyttämä alue oli erityisesti alaspäin aivan liian rajallinen.

Kuljettajan paikalla viihtyi kaikin puolin ihan hyvin. Istuin ei ollut paras kokemistani, mutta silti siinä jaksoi istua pitempiäkin aikoja ilman takapuolen tai jalkojen puutumista. Hallintalaitteet olivat hyvin käsillä, joskaan kosketusnäytön käyttöliittymä ei ollut kaikkein selkeimpiä.

Kaiken kaikkiaan Dodge Charger oli varsin positiivinen kokemus, joka muutti käsitystäni amerikkalaisista autoista myönteisempään suuntaan. Ei Charger toki pärjää ajettavuudessa eurooppalaisille premium-autoille, mutta siinä yhdistyy tietynlainen mukavuus ja helppous tehoon ja tanakkuuteen. Ei siis lainkaan huono valinta, mikäli aiot ajella muutaman päivän USA:ssa vuokra-autolla. Edellyttäen, että et tarvitse kovin suurta kuljetuskapasiteettia.